Hallitus leikkaa järjestöiltä ja samalla mahdollisuuksia työhön
Minua vaivaa järjestöleikkauksista käytävässä keskustelussa se, miten vähän puhumme työstä. Ja siitä mikä katoaa työnä ja toimeentulona järjestöleikkausten myötä. Järjestössä maksettu palkka on pääomaa arjen pyörittämiseen. Sillä ostetaan ruokaa, maksetaan vuokraa ja kasvatetaan lapsia. Työntekijä maksaa veroja ja tekee työtä, jota joku tarvitsee. Kun järjestötyöntekijän työ loppuu, työntekijän työllisyys heikkenee aivan samalla tavalla kuin yksityisellä ja julkisella alalla.
Silti järjestöjen rahoituksen vähentäminen esitetään helposti säästönä, jonka seuraukset jäävät järjestön sisälle. Toimintaa sopeutetaan. Hallintoa kevennetään. Käytännössä joku pakkaa tavaransa, ja hänen puhelimeensa vastanneet ihmiset joutuvat etsimään apua muualta.
Vuonna 2026 sosiaali- ja terveysjärjestöille myönnettiin noin 274 miljoonaa euroa STEA-avustuksia. Vuodelle 2027 STEA ilmoittaa avustustasoksi noin 190 miljoonaa euroa. Tällaisessa pudotuksessa katoaa väistämättä myös ihmisten tekemää työtä. Niin tehtyä, potentiaalista kuin tulevaa. Ymmärrämmekö kadotetun työn merkityksiä? Entä niiden arvoa? Toivon, että tätä asiaa tulevaisuuden historioitsija tästä ajasta tutkii.
SOSTE arvioi kesäkuussa, että STEA-rahoitteisen henkilöstön määrä voisi vähentyä lähes 2 700 henkilötyövuodella vuosien 2024 ja 2027 välillä. Samassa laskelmassa menetetyt verotulot ja kasvavat etuusmenot söisivät noin 36 prosenttia tavoitelluista säästöistä. Kyse on järjestöjen kattojärjestön laskennallisesta arviosta, jonka toteutuminen riippuu muun muassa työntekijöiden uudelleentyöllistymisestä. Se on silti aiheellinen kysymys hallitukselle: paljonko säästöstä jää jäljelle, kun seuraukset lasketaan mukaan?
Työllisyysvaikutukset ulottuvat myös järjestön palkkalistan ulkopuolelle
Ajatellaanpa kansalaista, ihmistä, joka haluaisi takaisin töihin, mutta jonka arki on hajonnut sairastumisen tai pitkän työttömyyden aikana. Hän saattaa tarvita aluksi paikan, johon uskaltaa tulla. Jonkun, jonka kanssa selvittää keskeneräisiä asioita. Tekemistä, jossa oma osaaminen tulee näkyväksi ja muut alkavat luottaa siihen. Työpaikan hakeminen voi tulla mahdolliseksi vasta tämän jälkeen. Tällaista etenemistä on vaikea pakottaa yhden hankekauden tai tulostavoitteen sisään. Silti juuri siinä voi syntyä edellytys myöhemmälle työllistymiselle.
Järjestöt ovat suuri työllistäjä juuri vaikeasti työllistyvien kohdalla. Järjestöt tarjoavat työmarkkinoille tuleville mahdollisuuden kokeilla ja kehittää omia taitoja inhimillisessä ymmärtäväisessä ympäristössä. Kun järjestöjen toiminta loppuu, menetetään myös mahdollisuus siihen, mitä olisi voinut työelämään palaavalle tapahtua seuraavaksi. Tätä menetystä ei näe irtisanottujen määrästä.
Oma lähtökohtani on, että jokaisella ihmisellä on annettavaa yhteiseen elämään ja yhteiskuntaan. Myös silloin, kun hänen osaamisensa ei sovi valmiiseen tehtävänkuvaan tai kun hän tarvitsee tukea sen käyttämiseen. Työtä pitäisi osata järjestää niin, että erilaiset ihmiset pääsevät tekemään. Tekemällä oppii ja saa aikaiseksi.
Siksi pidän järjestöjen, yritysten ja julkisten palvelujen yhteistyötä niin tärkeänä. Tätä TEKO-hanke tekee yhdessä muiden Suomea kehittävien hankkeiden kanssa. Työnantaja voi tarvita apua sopivan tehtävän rakentamiseen. Työnhakija voi tarvita rinnalleen ihmisen, joka tuntee hänet. Järjestöllä voi olla juuri tämä tuntemus, mutta ilman yhteyttä työnantajaan siitä ei vielä synny työpaikkaa. Yhteistyölle täytyy varata aikaa ja tekijöitä.
Järjestöjen pitää tietenkin pystyä arvioimaan omaa toimintaansa. Olen valmis keskustelemaan ja kehittämään kustannuksiltaan kestävämpää järjestörakennetta. Ehkä löydämme säästöjä yhteisistä tiloista, hallinnon jakamisesta ja siitä, mitä toimintoja kannattaa lopettaa, jos toiminnan vaikuttavuus jää vähäiseksi. Rahoituksen puolustamiseen kuuluu velvollisuus kertoa, mitä sillä saadaan aikaan. Mutta muutosten tekeminen järkevästi vaatii tietoa toiminnasta ja ihmisistä, joita päätökset koskevat. Tämä voidaan tehdä sanellen tai yhdessä muotoillen. Yleensä ihmiset sitoutuvat ratkaisuihin, joita he ovat saaneet itse olla muodostamassa.
Hallituksen vastuu kantaa tulevaisuuteen
Yhteiskuntamme hyötyy vapaaehtoistoiminnasta, mutta mistä löytyy halu ja motivaatio auttaa toisiamme? Hallitus ajattelee, että nykyiset aukot järjestötoiminnassa täyttyvät hyvinvointialueiden ja kuntien toimesta. Joku senkin järjestely- ja koordinaatiotyön tarvitsee tehdä. Lisäksi aikaa kuluu pyörän keksimiseen uudelleen. Pitkäjänteinen järjestötyö on luonut luottamusta, toimintatapoja, perinteitä ja mahdollisuuksia uuden oppimiseen ilmiön ympärillä. Järjestöjen pitkällä aikavälillä rakennettu osaamis- ja suhdepääoma kävelee irtisanottavien kanssa ulos yhteiskunnasta.
Vapaaehtoisuudesta puhutaan ikään kuin se täyttäisi syntyvät aukot hyvinvointivaltion rakenteessa itsestään. Vapaaehtoisten panos on valtavan arvokas. Heidänkin pitää kuitenkin voida kysyä neuvoa, saada perehdytystä ja luottaa siihen, että joku kantaa toiminnasta vastuun. Jos tämä työ poistetaan, myös osallistumisesta tulee vaikeampaa. Samalla voidaan heikentää hyvinvointia, työkykyä ja osallistumista, joiden varaan myös tuleva taloudellinen toiminta rakentuu.
Vapaaehtoistyöllä on myös huomattava taloudellinen arvo. Tilastokeskuksen ajankäyttötietoihin perustuvassa vuonna 2023 julkaistussa laskelmassa sen arvoksi arvioitiin lähes 3,2 miljardia euroa vuodessa, noin 1,3 prosenttia BKT:n arvosta. Vapaaehtoistoiminnan edellytyksiä heikentämällä voidaan siis menettää paljon enemmän kuin pelkkä leikattu määräraha. Jos ammatillisen tuen vähentäminen supistaa vapaaehtoisten toimintaa ja kasvattaa palvelutarvetta muualla, myös tavoiteltu nettosäästö pienenee.
Hallitukselta, niin nykyiseltä kuin tulevalta, odotan vastuunottoa. Ennen uusia leikkauksia pitää arvioida yhdessä menetettävät työpaikat, työllistymistä tukevan toiminnan supistuminen sekä muualla kasvavat menot. Järjestöjen rahoitukseen tarvitaan ennakoitavuutta, jotta aikaa jää työn tekemiseen ja kehittämiseen. Nyt liian moni joutuu käyttämään sen seuraavasta vuodesta selviytymiseen.
Haluan rakentaa yhteiskuntaa, jossa ihmisen taidot löydetään ja niille löytyy käyttöä. Siihen tarvitaan työnantajia, toimivia palveluja ja yhteisöjä, joissa ihmiset tuntevat toisensa. Järjestöissä on tähän osaamista ja valmiita suhteita. Hallituksen kannattaisi ottaa ne työllisyystyöhön mukaan ja antaa niille mahdollisuus toimia. Jos ideoita puuttuu, TEKO-yhteisö voi auttaa.
Kirjoittaja
Markus Vähälä
Verkostokoordinaattori
TEKO-hanke
Kukunori ry
Markus Vähälä on Kukunori ry:n TEKO-verkoston yhteisöjen ja verkostojen kehittäjä, joka työskentelee yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja työllistymisen edistämiseksi. Hänellä on kokemusta suomalaisesta ja kansainvälisestä järjestötyöstä sekä vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien mahdollisuuksien vahvistamisesta.
Lähteet
Hoffrén, J. 2023. Vapaaehtoistoiminnan merkitys hyvinvoinnille Suomessa. Kansalaisareena
Työllistämisen edistämisen ekosysteemi (TEKO) -hanke kehittää sujuvampia työllistymispolkuja vaikeasti työllistyville. Ekosysteemin avulla edistämme alueellista yhteistyötä ympäri Suomea ja luomme pysyviä muutoksia, jotka vastaavat nykypäivän työelämän tarpeisiin.
TEKO-ekosysteemi vahvistaa organisaatioiden yhteistyötä eri toimijoiden välillä ja kehittää uusia toimintamalleja, jotka tukevat sekä ihmisten työkykyä että työnantajien valmiuksia ketterämpään työllistämiseen. Tarjoamme ilmaisia koulutuksia, tapahtumia, mahdollisuuksia yhteiskehittämiseen sekä tietoa rahoitusmahdollisuuksista Liittyminen ekosysteemiin on ilmaista.
TEKO-ekosysteemin toimintaa koordinoi TEKO-hanke. Hanke on käynnissä viidellä hyvinvointialueella eri puolella Suomea.
Yhteistyössä: Kuntoutussäätiö, Kukunori, Lapin ammattikorkeakoulu ja Valo-Valmennusyhdistys ry
Hankkeen kesto: 1.11.2024–31.10.2027 Hanketta toteutetaan Euroopan unionin osarahoituksella (ESR+).
