Kohti työllistymisen ekosysteemiä 2.0 – Miten toimijat löytävät toisensa ja yhteisen kielen?
- 23 tuntia sitten
- 4 min käytetty lukemiseen
TEKO-työryhmä otti käsittelyyn kysymyksen, joka on ajankohtaisempi kuin koskaan: miten siirrymme yksittäisistä toimenpiteistä kohti aitoa yhteiskehittämistä ja työllistymisen edistämisen ekosysteemiä?
Kesäkuussa Kuntoutuspäivillä Metropoliassa kokoontuneen TEKO-verkoston teemana oli “Työllistymisen ekosysteemi 2.0 – matkalla syvempään yhteistyöhön”. Keskustelu tarjosi sekä tunnistamista nykyisestä yhteiskehittämisosaamisesta että kriittisiä huomioita siitä, mikä estää yhteistyön vaikuttavuuden realisoitumista.
Keskustelun taustalla vaikuttaa laajempi toimintakulttuurin murros. Työllistymisen kaltaiset moniulotteiset yhteiskunnalliset haasteet (wicked problems) eivät enää ole yksittäisten organisaatioiden ratkaistavissa. Tarvitaan verkostomaista hallintaa, jossa julkinen sektori, yritykset, kolmas sektori ja asiakkaat rakentavat ratkaisuja yhdessä. Tässä ajattelussa siirrytään pois hierarkkisesta ohjauksesta kohti uuden julkisen hallinnan kaltaista toimintatapaa (New Public Governance), jossa keskiössä ovat kumppanuudet, yhteinen tekeminen ja resurssien jakaminen. Kyse ei ole vain yhteistyön lisäämisestä, vaan siitä, että toimijat alkavat nähdä itsensä osana yhteistä kokonaisuutta, jossa onnistuminen syntyy yhteiskehittämisessä (ks. esim. Osborne 2010).
Arjessa tehtävä yhteistyö on jo vahvaa, mutta hajanaista
Työpajan ensimmäinen kysymys, mitä teemme jo hyvin, toi esiin tärkeän oivalluksen. Pohja yhteiselle työlle on jo olemassa. Yhteistyötä tehdään päivittäin yli organisaatiorajojen ja usein hyvin käytännönläheisellä tavalla asiakkaan parhaaksi. Kohtaamiset, verkostotyö ja eri toimijoiden välinen vuorovaikutus ovat keskeinen osa työllistymistä tukevia palveluja, mihin myös tuore TYM-laki osaltansa velvoittaa (Laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä 381/2023).
Samalla korostui ajatus siitä, että asiakasta ei nähdä enää yksittäisten palvelujen käyttäjänä, vaan aktiivisena osallistujana kokonaisvaltaisessa elämäntilanteessaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että palveluja pyritään yhdistelemään joustavasti ja hyödyntämään vaikuttaviksi todettuja toimintamalleja, kuten IPS-lähestymistapaa (Individual Placement and Support) (Ks. esim. Kuntoutussäätiö 2026).
Silti keskeinen haaste nousi nopeasti esiin. Vaikka yhteistyötä tehdään paljon, se ei vielä muodosta riittävän yhtenäistä ja vaikuttavaa kokonaisuutta. Yhteistyö on usein tilannekohtaista ja henkilöriippuvaista, eikä sen vaikuttavuutta onnistuta aina johtamaan tai tekemään näkyväksi.
Syvempi yhteistyö edellyttää rakenteita ja tahtotilaa
Toinen keskeinen kysymys koski sitä, mitä tarvitaan, jotta yhteistyö voi aidosti syventyä. Keskusteluissa piirtyi kuva siitä, että nykytilasta eteenpäin siirtyminen ei enää ole kiinni pelkästä hyvästä tahdosta. Tarvitaan systemaattisuutta ja rakenteita.
Yhteisen ymmärryksen puute nousi yhdeksi keskeisimmistä hidasteista. Toimijat eivät aina puhu samaa kieltä, vaikka tavoitteet olisivat samansuuntaisia. Tämä vaikeuttaa työnjakoa, roolien selkiyttämistä ja jopa yhteistyön käynnistämistä. Lisäksi tiedonkulun katkokset ja koordinoinnin puute aiheuttavat tilanteita, joissa samoja asioita tehdään päällekkäin tai toisaalta asioita jää tekemättä.
Käytännössä tarvitaan siirtymää kohti systemaattisemmin rakennettua verkostoa eli esimerkiksi yhteisiä rakenteita, koordinaatiota ja johtamista. Yhteistyön ei tule olla vain yksittäisten ihmisten varassa, vaan siitä tulee osa organisaatioiden yhteistä toimintamallia. Tähän liittyy myös resurssikysymys. Yhteiskehittäminen tarvitsee aikaa, osaamista ja selkeän paikan arjen työssä. Hankkeet ovat hyvä lisä organisaatioiden yhteistyön kehittämiseen, mutta yhteistyön tulee kiinnittyä yhä vahvemmin myös perustyöhön sekä sen toimintakulttuuriin ja rakenteisiin.
"Yhteistyö ei voi olla vain yksittäisten ihmisten varassa, vaan sen tulee olla osa organisaatioiden yhteistä toimintamallia."
Ekosysteemi rakentuu ihmisten ja organisaatioiden välillä
Työpajan kolmas teema nosti esiin toimijat ja teknologian roolin. Työllistymisen ekosysteemi näyttäytyy yhä selvemmin monitoimijaisena kokonaisuutena, jossa julkinen sektori, koulutusorganisaatiot, järjestöt, yritykset ja asiakkaat muodostavat toisiinsa kytkeytyvän verkoston.
Keskeinen oivallus ei kuitenkaan ollut se, ketkä kaikki ovat mukana, vaan miten he toimivat yhdessä. Ekosysteemin toimivuus ei synny yksittäisten organisaatioiden vahvuudesta, vaan suhteista niiden välillä. Tarvitaan luottamusta, vuorovaikutusta ja kykyä jakaa tietoa, mitkä eivät synny hetkessä, vaan vaativat pitkäkestoista yhteistyötä.
Teknologian rooli tunnistettiin tärkeäksi, mutta vain mahdollistavaksi välineeksi. Se voi tukea tiedon jakamista, rakentaa yhteistä tilannekuvaa ja helpottaa yhteistyötä, mutta se ei ratkaise yhteistyön peruskysymyksiä. Ilman yhteistä ymmärrystä ja luottamusta teknologia jää helposti irralliseksi työkaluksi.
Asiakkaasta yhteiskehittäjäksi
Yksi työpajan vahvimmista viesteistä liittyi asiakkaan rooliin. Keskusteluissa korostui, että asiakkaiden ja kokemusasiantuntijoiden asema on vielä osin ristiriitainen. Heidän kokemuksensa tunnistetaan arvokkaaksi, mutta käytännössä heidän osallistumistaan kehittämiseen tuetaan ja mahdollistetaan liian vähän.
Ajattelutavan muutos on kuitenkin selvä. Asiakkaita ei nähdä pelkästään palvelujen kohteina, vaan aktiivisina toimijoina, jotka tuottavat tietoa, näkemyksiä ja ratkaisuja. Tämä muuttaa myös kehittämisen logiikkaa. Palveluja ei enää suunnitella valmiiksi organisaatioiden sisällä, vaan organisaatioiden välillä sekä yhdessä palvelujen käyttäjien kanssa.
Samalla nousee esiin tärkeä haaste. Miten voidaan varmistaa, että osallistuminen ei jää symboliseksi, vaan kytkeytyy aidosti päätöksentekoon ja palvelujen muotoiluun? Tämä edellyttää sekä rakenteita että hyviä käytäntöjä, joita TEKO-verkostoakin rakennettaessa etsitään, jalkautetaan ja edelleen kehitetään.
"Ekosysteemin toimivuus ei synny yksittäisten organisaatioiden vahvuudesta, vaan suhteista niiden välillä."
Vaikuttavuus syntyy yhteistyön laadusta
Työpajan keskustelut kiteytyivät yhteen johtopäätökseen. Vaikuttavuus ei synny yksittäisistä toimenpiteistä, vaan yhteistyön laadusta erilaisten toimijoiden sekä asiakkaiden välillä, jolloin voidaan vastata kokonaisvaltaisemmin ihmisten tarpeisiin. Tämä tarkoittaa siirtymää pois organisaatiolähtöisestä kehittämisestä kohti pysyviä ja arkeen juurtuneita yhteiskehittämisen toimintamalleja ja -kulttuuria.
Samalla siirrytään palvelulähtöisestä ajattelusta kohti kokonaisuuksien hallintaa ja organisaatiokeskeisyydestä kohti ekosysteemiajattelua. Tällaisessa toimintatavassa keskeistä on yhteisen kielen rakentaminen, koordinoinnin vahvistaminen ja asiakkaiden roolin uudelleenmäärittely.
Taustalla vaikuttaa laajempi muutos julkisessa hallinnassa: siirtyminen hallinnosta hallintaan. Uusi julkinen hallinta korostaa avoimuutta, osallistavuutta ja monitoimijaisuutta. Se rakentaa edellytyksiä sille, että eri toimijat voivat yhdistää osaamisensa ja resurssinsa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Samalla se luo perustan innovaatioille, jotka eivät synny organisaatioiden sisällä, vaan niiden välillä.
"Vaikuttavuus ei synny yksittäisistä toimenpiteistä, vaan yhteistyön laadusta."
Kohti arjessa toimivaa ekosysteemiä
Työllistymisen edistämisen keskeinen haaste ei ole enää se, että yhteistyötä ei tehtäisi. Haasteena on se, miten yhteistyöstä tehdään systemaattista, vaikuttavaa ja arkeen kiinnittyvää. Olemme pitkällä, mutta seuraava askel on ratkaiseva. Tarvitaan yhteistä suuntaa, selkeitä rakenteita ja ennen kaikkea sitoutumista siihen, että kehittäminen ei tapahdu erillään arjen työstä, vaan osana sitä.
Lopulta kyse on siitä, miten onnistumme rakentamaan ekosysteemin, jossa jokainen toimija, organisaatio, asiantuntija ja asiakas kokee olevansa osa yhteistä ratkaisua. Vasta silloin yhteistyö alkaa tuottaa sitä vaikuttavuutta, jota työllistymisen edistäminen edellyttää.
Kirjoittajat:
Marko Palmgren
Kehittämis- ja verkostotyön erityisasiantuntija
TEKO-hanke/Lapin ammattikorkeakoulu
Markus Vähälä
Verkostokoordinaattori
TEKO-hanke/Kukunori ry
Lähteet:
Kuntoutussäätiö 2026. IPS-malli työllistymistä tukemassa. Viitattu 18.6.2026. IPS-malli työllistymistä tukemassa – Kuntoutussäätiö
Laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä 381/2023. Viitattu 18.6.2026. Laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä | 381/2023 | Lainsäädäntö | Finlex
Osborne, S. P. 2010. Introduction: The new public governance? Public Management Review, 12(1), 1–6.
Julkaistu 23.6.2026
Työllistämisen edistämisen ekosysteemi (TEKO) -hanke kehittää sujuvampia työllistymispolkuja vaikeasti työllistyville. Ekosysteemin avulla edistämme alueellista yhteistyötä ympäri Suomea ja luomme pysyviä muutoksia, jotka vastaavat nykypäivän työelämän tarpeisiin.
TEKO-ekosysteemi vahvistaa organisaatioiden yhteistyötä eri toimijoiden välillä ja kehittää uusia toimintamalleja, jotka tukevat sekä ihmisten työkykyä että työnantajien valmiuksia ketterämpään työllistämiseen. Tarjoamme ilmaisia koulutuksia, tapahtumia, mahdollisuuksia yhteiskehittämiseen sekä tietoa rahoitusmahdollisuuksista Liittyminen ekosysteemiin on ilmaista.
TEKO-ekosysteemin toimintaa koordinoi TEKO-hanke. Hanke on käynnissä viidellä hyvinvointialueella eri puolella Suomea.
Yhteistyössä: Kuntoutussäätiö, Kukunori, Lapin ammattikorkeakoulu ja Valo-Valmennusyhdistys ry
Hankkeen kesto: 1.11.2024–31.10.2027
Hanketta toteutetaan Euroopan unionin osarahoituksella (ESR+).
