Monialainen yhteistyö ja verkostot - Miten rakennamme elinvoimaa, työllisyyttä ja resilienssiä Pohjoisessa?

Pohjoisissa harvaan asutuissa maakunnissa elinvoima, työllisyys ja resilienssi eivät synny yhden organisaation tai yhden toimialan päätöksillä. Ne syntyvät siitä, miten hyvin osaamme kytkeä ihmiset, palvelut, yritykset, järjestöt, kehittämisen ja rahoituksen toisiinsa. Oleellista on tunnistaa olemassa olevat resurssit yhteisiksi ja tehdä niillä yhdessä tarvelähtöisiä ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin.

Tämä blogikirjoitus kokoaa yhteen Kajaanissa toteutetun Pohjoisen yhteiset voimat eli PYV 2026 -tapahtuman (https://kainuunliitto.fi/elinkeinot-ja-aluekehitys/pyv2026) Verkostot ja resilienssi -ohjelmaosion keskeisiä havaintoja. Mitä vaikuttava monialainen yhteistyö oikeastaan on, miksi se usein jää puheeksi ja miten verkostot voivat tuoda “lisäresursseja” alueellisen elinvoiman, työllisyyden ja iskunkestävyyden vahvistamiseen. 

Viheliäiset ongelmat eivät ratkea siiloissa

Pohjoisen alueelliset haasteet työvoiman saatavuus ja kohtaanto, palvelujen saavutettavuus, talouden rakennemuutos, turvallisuus ja ekologinen kriisi ovat tyypillisiä viheliäisiä ongelmia, joihin PYV 2026 -tapahtumassa haettiin ratkaisuja. Yhteiskunnallisten haasteiden juurisyyt ovat usein ympäristössä ja rakenteissa, eivät vain yksilöiden valinnoissa. Siksi ratkaisut vaativat systeemistä otetta, jossa kokonaisuuden näkeminen, yhteinen oppiminen sekä toimijoiden välinen aito ja vaikuttava monialainen yhteistyö on keskiössä.

Monialainen yhteistyö, moniammatillisuus vai verkostoyhteistyö?

Jyväskylän yliopiston työ- ja organisaatiopsykologian väitöskirjatutkija Taru Lilja puhui tapahtumassa siitä, miten yhteistyö toteutuu käytännössä systeemisenä toimintana niin asiakkaan, työntekijöiden kuin koko organisaation näkökulmasta ja mitä vaikuttava monialainen yhteistyö on. Yhteistyössä haastavaa ei ole pelkästään sen tekeminen, mutta myös se, että erilaisista yhteistyötä jäsentäviä käsitteitä on Suomessa ainakin kolmisenkymmentä erilaista. 

Kuva 1. Yhteistyön muotoihin liittyvää terminologiaa (Taru Lilja, PYV 2026 alustus 7.5.2026.)

Alustuksessaan Taru Lilja nosti esille muutamia yhteistyöhön liittyviä käsitteitä (Kuva 1.) ja totesi, että arkikielessä verkostojen ja ekosysteemien terminologia liittyy tähän samaiseen käsiteviidakkoon. Erilaiset käsitteet, tai ainakin yhteinen tapa toimia, on tärkeää tunnistaa, jotta yhteistyökumppaneilla on yhteinen käsitys siitä, millaista yhteistyötä ollaan tekemässä ja millaisin pelisäännöin tai käytännöin:

• Monialainen yhteistyö kokoaa yhteen eri hallinnon- ja tieteenalat, ylittää organisaatiorajoja ja tavoittelee aitoa integraatiota, kuten yhteisiä sopimuksia, suunnittelua ja päätöksentekoa.

• Moniammatillinen yhteistyö tarkoittaa eri ammattien välistä yhteistyötä yhden organisaation sisällä tai organisaatioiden välisissä verkostoissa.

• Verkostoyhteistyö on usein vapaamuotoista yhteydenpitoa ja tiedonvaihtoa organisaatioiden välillä.

Taru Lilja haastoi satapäistä osallistujajoukkoa keskustelemaan ja pohtimaan, että puhutaanko monialaisesta yhteistyöstä enemmän kuin sitä tehdään? Mitä vaikuttava monialainen yhteistyö on ja miten se eroaa yhteistyöstä, joka ei toimi?

Vaikuttavan monialaisen yhteistyön edellytykset

Verkostopäällikkö Anna-Liisa Lämsä Oulun seudun TYM ja Oulun Eteläisen ja Rannikon TYM nosti esille sekä tutkimukseen että käytännön kokemukseen perustuvaa tietoa siitä, miksi monialaista yhteistyötä tarvitaan ja mitä monialaisuuden toteutuminen tarkoittaa käytännössä. Pelkkä eri alojen toimijoiden yhteen tuominen ei vielä tuota aitoa ja vaikuttavaa yhteistyötä. Jos yhteistyö ei muuta toimintatapoja, tiedonkulkua, päätöksentekoa tai asiakaspolkuja, se jää helposti irralliseksi verkostoitumiseksi ja viheliäiset ongelmat pysyvät. Vaikuttavuus syntyy, kun yhteistyö on sekä tavoitteellista että arjessa toteutuvaa. Keskeisiä edellytyksiä ovat:

• Yhteinen tavoite on selkeä (mitä ongelmaa ratkomme ja miten tiedämme onnistuneemme?)

• Tiivis ja tarkoituksenmukainen yhteydenpito (sekä strukturoitu että vapaamuotoinen)

• Kaikkien osapuolten sitoutuminen (ei vain yksittäisten innostuneiden henkilöiden varassa)

• Resurssit ja koordinaatio (aika, roolit ja yhteiset prosessit)

• Prosessien kehittäminen (yhteistyö näkyy konkreettisina toimintamalleina ja työnjaon selkiytymisenä)

Aidon ja vaikuttavan monialaisen yhteistyön toteutuminen perustuu siihen, että tarkastellaan samanaikaisesti asiakkaan palvelupolkua, henkilöstön resursseja ja osaamista sekä yhteistyön ja tiedonkulun käytäntöjä. Asiakas kohdataan kokonaisvaltaisesti ja palvelupolusta tehdään sujuva sekä varmistetaan polku yhteisellä suunnitelmalla. Työntekijöiden osaaminen ja riittävät työaikaresurssit mahdollistavat monialaisen työn, jossa korostuvat vuorovaikutus-, verkosto- ja lainsäädäntöosaaminen sekä kirjauskäytännöt. Toimivat yhteistyö- ja tiedonkulkuprosessit tukevat palvelupolun sujuvuutta, jossa tiedottaminen ja jatkuva parantaminen ovat olennaisia tekijöitä onnistumisessa.

Yhteistyön haasteet ja mahdollisuudet

Taru Liljan ja Anna-Liisa Lämsän alustusten jälkeen keskustelua jatkettiin pyöreissä pöydissä erilaisia verkostoja edustavien asiantuntijoiden kanssa sekä noin sadan hengen live-yleisön ja striimi-yleisön kanssa. Keskusteluun osallistuivat Lapin sosiaalinen kädenjälki -verkosto (www.sosiaalinenkadenjalki.fi), kansallinen työllistymistä edistävä TEKO-verkosto (https://www.tekoverkosto.fi), Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskusverkosto (https://yyo.fi) sekä Ilmasto- ja luontopositiivinen Kainuu (https://kamk.fi/tutkimus-ja-kehitys-seka-yrityspalvelut/tutkimus-ja-kehitys/projektit/#search=Ilmasto-%20ja%20luontopositiivinen%20Kainuu). Näiden verkostojen avulla konkretisoitiin sitä, miten yhteiset resurssit tuottavat elinvoimaa, työllisyyttä ja resilienssiä.

Kuva 2. Pyöreän pöydän -keskustelijat (vasemmalta oikealle): Martti Ainonen: Lapin sosiaalinen kädenjälki ja kansallinen TEKO-verkosto, Henriikka Ikäheimo: Ilmasto- ja luontopositiivinen Kainuu, Susanna Kallama: Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus YYO, Anna-Liisa Lämsä: TYM ja Taru Lilja: monialaisen yhteistyön väitöskirjatutkija.

Pyöreän pöydän keskustelijoiden konkreettiset esimerkit toimivista ja rakenteilla olevista verkostoista herättivät yleisön mukaan keskusteluun. Keskustelu oli varsin positiivishenkistä, mutta realiteetit ymmärtävää. Monialainen yhteistyö ei epäonnistu siksi, että ihmiset eivät haluaisi tehdä hyvää. Se epäonnistuu useammin siksi, että arjen rakenteet ohjaavat siiloihin. Esteitä ovat esimerkiksi:

• Epäselvä yhteinen tavoite: puhutaan samoilla sanoilla, mutta tarkoitetaan eri asioita.

• Koordinoinnin puute: ilman vastuuta ja rytmiä verkosto jää satunnaiseksi kohtaamiseksi.

• Aikapula ja resurssien niukkuus: yhteistyö jää “ylimääräiseksi”, jos sille ei varata aikaa.

• Tiedon jakamisen esteet: järjestelmät eivät keskustele, kirjaamiskäytännöt vaihtelevat tai lainsäädäntö tulkitaan varovaisuuden kautta.

• Organisaatioiden reunaehdot: eri rahoituslogiikat, mittarit ja kannusteet vetävät eri suuntiin.

• Luottamuksen puute: jos ei tunneta toisten työtä, syntyy helposti oletuksia ja varmistelua.

Keskusteluja kuitenkin hallitsi se, että verkostoyhteistyön avulla saadaan taloudellisia lisäresursseja yhteiseen työhön, mutta myös uutta osaamista ja kumppaneita. Liian usein ajatellaan, että resurssi tarkoittaa vain rahaa. Verkostoissa lisäresurssi syntyy myös siitä, että olemassa olevat kyvykkyydet jaetaan uudella tavalla. Yhteistyössä päällekkäinen työ vähenee, osaaminen liikkuu nopeammin ja rahoitusta osataan hakea yhdessä. Käytännössä lisäresurssit näkyvät esimerkiksi näin:

• Yhteinen tilannekuva: nopeuttaa päätöksiä ja kohdentaa tekemistä sinne, missä vaikutus on suurin.

• Osaamisen ristiinpölytys: tutkimus, käytäntö ja kokemusasiantuntijuus kohtaavat ja syntyy tarvelähtöisiä toimintamalleja.

• Yhteiset toimintamallit vähentävät pompottelua ja päällekkäistä työtä.

• Koordinoitu rahoituksen hakeminen: kun verkosto tunnistaa yhteiset tavoitteet, voidaan rakentaa laajempia hankekokonaisuuksia ja kumppanuuksia.

• Yhteinen viesti ja vaikuttamistyö: harvaan asuttujen alueiden tarpeet kuuluvat vahvemmin, kun ne sanoitetaan yhdessä.

• Luottamuspääoma: kun toimijat tuntevat ja luottavat toisiinsa, arjen yhteistyö kantaa myös kriiseissä ja resilienssi kasvaa.

  
  

Evästyksiä monialaiseen yhteistyöhön ja verkostoyhteistyöhön

Kun tavoitteena on elinvoima, työllisyys ja resilienssi, monialainen yhteistyö ei ole “kiva lisä” vaan perusrakenne, mikä vahvistaa pohjoisten maakuntien kilpailukykyä. Vaikuttavuus edellyttää, että verkostot kytkeytyvät arkeen: asiakaspolkuihin, tiedon jakamiseen, päätöksentekoon ja resursointiin. Seuraavana keskusteluista poimittuja teesejä, joista pienellä jatkojalostuksella voisi koostaa monialaisen yhteistyön huoneentaulun:

1. Kirkastakaa yhteinen tavoite: mikä on ongelma, ketä se koskee ja mikä muuttuu, jos onnistumme?

2. Sopikaa roolit ja koordinaatio: kuka kutsuu koolle, kuka pitää rytmin, kuka dokumentoi ja vie päätökset arkeen?

3. Tehkää tiedon jakamisesta helppoa: yhteiset kirjaamis- ja tiedonjakoperiaatteet, mieluiten myös yhteiset järjestelmäratkaisut.

4. Rakentakaa yhteinen asiakaspolku: missä kohdissa palvelut katkeavat ja miten katkokset poistetaan?

5. Kääntäkää verkosto rahoituskielelle: yhteinen tilannekuva, tavoite ja mittarit, jolloin helpompi hakea ja perustella lisäresursseja.

Verkostot ja resilienssi -rinnakkaisohjelmaan osallistui noin sata asiantuntijaa paikan päällä ja käsiäänestyksen perusteella lähes kaikki ovat mukana jossakin verkostossa. Taru Lilja tähdensi, että jokaisen tulisi vaikka yöllä herätettäessä osata kertoa lauseella tai parilla, että miksi johonkin tiettyyn verkostoon kuuluu ja mitä lisäarvoa siitä omaan työhönsä saa. Tarun haaste herättikin pohtimaan sitä, että jokaisella verkostoon kuuluvalla onkin todennäköisesti erilaiset tarpeet ja odotukset. Erilaisuus toisaalta haastaa yhteisen työn fokusointia, mutta toisaalta voikin olla juuri se rikkaus, joka tuottaa uusia innovaatioita ja tuo lisäresursseja. Uudet innovaatiot eivät synny yhden ihmisen päässä tai organisaation sisällä. Uudet innovaatiot syntyvät ihmisten ja organisaatioiden välillä, mikä tekee verkostoyhteistä mielenkiintoista ja motivoivaa.

Blogin kirjoitti Verkostot ja resilienssi -rinnakkaisohjelman juontaja/fasilitaattori:

Erityisasiantuntija Marko Palmgren, Lapin AMK/TEKO-hanke (ylin kuva).

Julkaistu 18.5.2026.

____________________________________________________________________________

Työllistämisen edistämisen ekosysteemi (TEKO) -hanke kehittää sujuvampia työllistymispolkuja vaikeasti työllistyville. Ekosysteemin avulla edistämme alueellista yhteistyötä ympäri Suomea ja luomme pysyviä muutoksia, jotka vastaavat nykypäivän työelämän tarpeisiin.

TEKO-ekosysteemi vahvistaa organisaatioiden yhteistyötä eri toimijoiden välillä ja kehittää uusia toimintamalleja, jotka tukevat sekä ihmisten työkykyä että työnantajien valmiuksia ketterämpään työllistämiseen. Tarjoamme ilmaisia koulutuksia, tapahtumia, mahdollisuuksia yhteiskehittämiseen sekä tietoa rahoitusmahdollisuuksista Liittyminen ekosysteemiin on ilmaista.

TEKO-ekosysteemin toimintaa koordinoi TEKO-hanke. Hanke on käynnissä viidellä hyvinvointialueella eri puolella Suomea.

Yhteistyössä: Kuntoutussäätiö, Kukunori, Lapin ammattikorkeakoulu ja Valo-Valmennusyhdistys ry

Hankkeen kesto: 1.11.2024–31.10.2027 

Hanketta toteutetaan Euroopan unionin osarahoituksella (ESR+).

#ESR #EUnosarahoittama